lauantai 6. huhtikuuta 2013

Ei pöllömpiä pääsiäistipuja

Vietin pääsiäisen kotiseudullani Oulussa upeassa kevättalven säässä. Käytin aikani melkolailla ulkona retkeillessä, pilkkiessä, hiihtäessä ja valokuvaamassa.

Lauantaina 30.3. kävin kävelyllä poikaystäväni ja hänen ystävänsä kanssa Oulun keskustan kupeessa Ainolan puistossa. Muutaman minuutin käveltyämme pyörätiellä tuli vastaan pöpelikköön tuijotteleva pariskunta. Tuijottelun syyksi selvisi yllättäin hiiripöllö! (jonka ensihämmennyksissäni määritin varpuspöllöksi.)

Hiiripöllö 30.3.2013, Ainolanpuisto, Oulu
Pöllö istuskeli päätään ympäri käännellen noin 5 metrin päässä pyörätiestä. Muutaman minuutin touhujani ihmeteltyään pöllö lennähti hieman kauemmas ja jätimme sen rauhaan.

Olen jo pitkään seurannut Tiirasta Oulunseudun lintuhaviksia ja odotellut pohjoiseen pääsyä. Erityisesti minua on kiinnostanut Oulunsalossa viipyneet lapinpöllöt. Parhaimmilaan niitä on ollut paikalla kolme yksilöä. Pääsiäisen aikaan paikalla oli vain yksi, jota lähdin tietysti bongaamaan. Saavuin paikalle sunnuntai-iltana 31.3. hieman ennen auringonlaskua. En todellakaan ollut ainoa, joka oli näin ajatellut. Pellon reunaan päästyäni löysin paikalta lähes parikymmentä harrastajaa objektiivit tanassa pöllöä ihmetellen. Ahdistuin hieman tuosta kansanvaelluksesta ja pakkasinkin melko pian omat kamani aikeissani poistua paikalta. Lintu kuitenkin lensi aivan automme viereen lyhtypylvääseen ja linnun ylväys peitti taakseen ahdistukseni.

Hänen majesteettinsa lapinpöllö, Oulunsalo, Salonpää 31.3.2013


Olin niin vaikuttunut kohtaamisesta, että päätin tulla paikalle uudemman kerran aamuaikaan lomani jatkuessa pari päivää pääsiäisen yli.

Alkuviikosta puuhailin metsässä teerikuvaushommis (joka ansaitsee oman erillisen postauksensa) ja erään yöretken jälkeen ajelin Kiimingin metsästä suoraan Oulunsaloon katsomaan josko lapinpöllö olisi suosiollisessa asemassa kuvauksen suhteen.

Pöllö löytyi pian aivan tien reunalta koivusta. Paikalla oli kaksi kuvaajaa, joista toinen, englantia puhuva, yöpyi asuntovaunussa tien reunalla. Melkoinen pöllöfani.

Lintu oli unelias eikä paljon liikkunut sen 1,5 tunnin aikana mitä vietin sitä ihmetellessä. Kaunis eläin kerta kaikkiaan.


Retkeni viimeisenä iltana hiihtolenkillä ollessani kuulin vielä huuhkajan huhuilua. Olipa hyvä, että olin opetellut pöllöjen äänet Karstulan reissuani varten pari viikkoa takaperin, niin tunnistaminen ei aiheuttanut ongelmia. Suurin osa harrastajista laskee ilmeisesti pinnoihin myös äänihavainnot. Minusta tuntuu jotenkin, että äänihavainto ei ole "oikea" havainto, (kun en ole lintua nähnyt) enkä niitä tahdo laskea. Vuodari jäi siis tästä saamatta.

Onnistuneen pääsiäisretken uudet vuosipinnat:

31. Hömötiainen
32. Hiiripöllö (elis. 110!)
33. Lapinpöllö (elis 111!)
34. Teeri

2 kommenttia: