Iidesjärven syyskuu

Uudesta lasista innostuneena suuntasin nokkani vakioretkikohteeseeni Iidesjärvelle 19.9. Järvi on ainoita luontokohteita joita Tampereelta tunnen ja joihin jaksaa polkea pyörälläkin.

Lasin sisäänajoretki oli hyvin kuvakylläinen. Muutamassa tunnissa sain paukutettua muistikortille reilut 600 räpsyä. Onnistumisprosentti lähenteli promillea ja retken myötä kävi selväksi, että vaikka teleobjektiivista on tavattoman paljon hyötyä, ei se ole ainoa autuaaksi tekevä asia. Kuvaaminen on silti vaikeaa ja vaatii paljon taitoa, onnea ja hermoja. Tietty vaikeus lienee pelkästään positiivista. Minun keskittymiskyvylläni helppo harrastus jäisi pöytälaatikkoon parissa viikossa.

Tässä muutama näyte noista edellä mainituista 600 kuvasta.

Nuori varis ja syksyinen maisema

Orava ja tammenterho

Sinitiainen, yksi suosikkilinnuistani

Nuoren telkän sukellus

Isokoskelo

Tiklin poikanen emoineen takiaisen siemeniä napostelemassa

Jos joku eksyy tätä lukemaan ja haluaa kokeneempana antaa jotain vinkkejä tai korjausehdotuksia kuviini, otan niitä vastaan mielelläni.

Uusi putki!

Hermot meni ja uusi putki tuli. Tilasin Cdon.comista aloittelijalle sopivan huokean Canon efs 55-250mm telen.

Tämä linssi lähtee siitä, mihin kittilinssini loppui. Heti ensimmäisellä testauksella tuli selväksi, että nämä ylimääräiset millit tulevat todellakin tarpeeseen. Eihän tämä mikään tykki ole (mitä usein torneilla näkee) mutta kyllä tällä alkuun päääsee. Ja tällä kertaa olen oikeasti päättänyt, että en tätä parempaa lähde ostamaan ennen kuin on kameran käyttö kunnolla hanskassa.

Tässäpä testikuvia:

Näkymä makkarin ikkunastamme kittilinssillä ilman zoomausta. Kohteena kuvan keskellä oleva valkoinen polkupyörä

55 millin zoomi. Tähän kittilinssi loppui ja uusi putki alkaa.

Näin pitkälle pääsi uudella tötteröllä.

Kovin pian kävi myös selväksi, että seuraavaksi pitää alkaa säästämään kunnon jalustaa varten. Valoteho ei meinaa aivan riittää zoomin loppupäässä, mutta se onkin jo toinen tarina se.

Talvipukuja ja Pariisin kaupunkilintuja

Bonjour! Oui! Syysloma kiidätti minut ja poikaystäväni Parisiin! Myös hollantilainen ystäväpariskuntamme viihdytti meitä viikonlopun ajan. Matka oli kerrassaan mainio, romanttinen ja onnistunut. Täysin en kuitenkaan saanut kiinni siitä miksi Pariisia suitsutetaan ja hehkutetaan niin paljon. Kaunista ja hienoa kyllä, mutta ei suosikkikaupunkini. (Varanginvuonolla oli paljon enemmän lintuja! ;)  ...)

Mutta kun kyse on luontoblogista niin asiaan.

Metrojen, tornien ja kaarien sekaan ei tietenkään paljon luontoa mahtunut, mutta pari hauskaa tipua tuli kuitenkin vastaan. Ja rottia! Hollantilaiset eivät oikein jaksaneet ymmärtää, miksi tahdon kuvata kuoharihiprakassa variksia, kun aivan selkäni takana tököttää Eiffeltorni. Huomio kyllä huvitti hieman itseänikin.

Näin harrastuksen alussa sitä hämmentyy välillä niin yksinkertaisista asioista. Nämä kaksi alla olevaa lintua saivat minut selaamaan lintukirjaa, ennen kuin tajusin, että tuttuja lintujahan nämä. Naurulokki ja kottarainen talvitakissa.

Naurulokki Louvren edustalla

Kottarainen Eiffeltornin juurella

Toisena iltana bongasin yölliseltä kadulta suloisia siimahäntiä. Paikalliset eivät ilahtuneet, kun näitä kuvasin niin piti se homma jättää sikseen samantien.

Rottien ruokailuhetki

Parc Montsouris sijaitsi aivan keskustan reunalla. Puistossa oli suuri tekolampi, jossa uiskenteli ankkoja, sorsia, hanhia ja joutsenia. Meikä oli mielissään.

Joutsenia ei paljon puiston ihmiset häirinneet

Kanadanhanhet kerjäsivät ruokaa rannan ihmisiltä.

Louvren puistosta pulujen seasta löytyi muutamia muitakin kyyhkyjä. Tämä muovista lätkää kantanut sepelkyyhky(?) kökötti kauniisti Eiffeltorni takanaan.

Viimeisenä päivänä vierailimme suurella hautausmaalla. Suosittelen! Siellä läpäilivät mm. Edith Piaf, Oscar Wilde ja Jim Morrison. Olin suunnitellut, että tahdon kuvata retkellä nokivariksen istumassa jonkun kohtalokkaan haudan laella. En ehtinyt kuitenkaan muun kiertelyn lomassa paneutua täysillä tähän visioon ja kelvollinen kuva jäikin saamatta. Alla kuitenkin jotain yritystä. 

Nokivaris haudalla

Syväterävyystestausta ruusuilla

Matkalta on tietenkin paljon myös turistikuvia niistä tutummista kohteista, mutta ne jääkööt esiteltäväksi muualla. 

Au revoir!

Torilla - kaupunkilinnut haltuun osa 3

Itseasiassa vähän typerä postaussarjan nimi tuo "kaupunkilinnut haltuun". Ei taida olla homma hallussa ihan kahdella tai kolmella kuvauskeikalla.. Osuvampi otsikkosarja olisi varmastikin ollut "harjoittelua kaupunkilinnuilla". Mutta mennään nyt tällä. :)

Näin Tammelantorilla eräänä aikaisena lauantaiaamuna kauniin sinisilmäisen naakan varastavan herneenpalon vanhalta torimyyjältä. Lintu istahti röyhkeästi palko nokastaan törröttäen myyjän tuolin selkänojalle pyrstön miltei hipoessa myyjämummon niskaa. Mummo ei havainnut tapahtumaa ja minua harmitti kun tuo täydellinen Kodak-moment meni ohi! Päätin tulla torille uudelleen jahtaamaan naakkoja kameralla. (ja ehkä ihan vähän maistelemaan mustaamakkaraa)

Naakka ja kuu

Tapolan grillin katolla.

Aivan en päässyt kittilinssillä tarpeeksi lähelle, mutta pari ihan hauskaa napsua syntyi. Tämän reissun jälkeen päätin mennä kotiin ja tilata itselleni jonkin sortin zoomiputken, vaikka olinkin itselleni vannonut opettelevani käyttämään kameraa kunnolla ennen lisäosien ostamista...

Aiemmin näkemäni naakkavaras herneineen oli sellainen tapaus, että päätin palata tämän projektin pariin uudelleen myöhemmin. Eli lisää on luvassa!

Sorsapuistossa - kaupunkilinnut haltuun osa 2

Kaupunkilintujen kuvaus jatkui elokuun alussa Tampere-talon vieressä Sorsapuistossa. Sorsun linnut ovat älyttömän kesyjä ja siksi verrattain helppoja kuvauskohteita. Nappasin taskuun leivänmuruja, joilla sain lintuja vielä lähemmäs. Kamera napsahti noin 150 kertaa ja muutamat otoksista olivat vähintäänkin kelvollisia!

1. kv Larus Canus huutaa - kalalokki

Kaupunkilinnut yhteiskuvassa. Taustalta hyökkäävä oli kesän viimeinen näkemäni naurulokki

Tavan sorsa. Vakavastiotettavan lintukuvaajan ei kuulemma sovi näitä kuvailla määräänsä enempää?

Paras ikinä ottamani lintukuva tähän mennessä. 1. kv Larus Canus - kalalokki

Viimeisenä samainen kalalokki reilusti muokattuna. Tämä päätyi tietokoneeni taustakuvaksi.

Ratinan lokit - kaupunkilinnut haltuun osa 1

Varangilta ja kesälomareissuilta oli palattava arkeen ennen pitkää. Todellisuus on Tampereen keskusta ja polkupyörä. Mutta mopolla on hyvä harjoitella - niin kuin eräs kanssaharrastaja minulle totesikin Iidesjärven lintutornilla kamerani ja kaukoputkeni nähtyään.

Ajattelin harjoitella lintukuvausta toden teolla ensin näillä aivan tutuille lähialueen linnuilla. Ensimmäisenä kohteena olivat Ratinan suvannossa uiskentelevat harmaalokin poikaset.

1. kv. harmaalokki tähyili katolla huutavaa emoaan

1. kv. harmaalokin peruspönötys

Harmaalokit ovat mielestäni älyttömän komeita lintuja. Suuri koko on varmastikin se, joka viehättää. Suvannon sillan kaiteeseen nojaillessani ilmeisesti kuvaamani poikasen emo lennähti aivan viereeni poseeraamaan sillan kaiteelle.  Klik klik!  Tämä tapaus jää oman harrastukseni historiankirjaan ensimmäisenä kuvaustilanteen yllättävänä onnenpotkuna. Ehkä aika vaatimattomana sellaisena, mutta kuitenkin.

Harmaalokki ad. Tampereen Ratinassa

Etäämmällä uiskenteli myös isokoskelopesua. Kuvaamani harmaalokki lähestyi porukkaa mutta sai hyvin nopeaa lähtöpassit joukon aikuisilta. Tästä yhteenotosta en tietenkään saanut yhtään kelvollista otosta, kun jäi taas putki liian lyhyeksi. Himpskatti.

Utelias harmaalokkinuorukainen ja tuliluonteiset isokoskelovanhemmat

Mukavaa oli!

Kesäloma Varanginvuonolla ja Lapissa

Uuden kameran ensimmäinen ulkoilutusretki ei ollut hassumpi: Varanginvuono ja Suomen Lappi. Juhannusviikolla alkaneella kesälomalla suuntasimme poikaystäväni kanssa nokat kohti Jäämerta. En ennen retkeä ymmärtänyt kuinka hienoja paikkoja Pohjois-Norja ja Lappi ovat, joten emme varanneet matkalle kuin 5 päivää. Olisihan tuolla viihtynyt pidempäänkin. Aikataulun vuoksi emme myöskään menneet vuonon perukoille saakka ja Vuoreija, Hornoya ja ennen kaikkea lunnit jäivät näkemättä. 

Reissun ensimmäinen päivä meni ajellessa Oulusta Inariin matkalla pysähdellen. Yöksi päästiin Inarin lomakylään, jossa yövyimme pipo päässä teltassa vesisateessa + 4 asteen lämmöissä. Toisena päivänä hurautettiinkin jo Varangille ja menetin sydämeni paikalle välittömästi. Keli oli kurja, mutta en malttanut silti pysyä pois rannoilta. Tuoreelle lintuharrastajille Jäämeren maisemissa kertyi paljon uusia lintulajeja listalle: merikotka, punajalkaviklo, punakuiri, merilokki, suosirri ja lapintiira muun muassa. Olin niin haltioissani kaikesta, että viihdyin kiikarit silmillä melkein koko ajan. Kuvaus jäi enemmänkin poikaystäväni kontolle ja suurin osa seuraavista onkin hänen räpsyjään.

Elämäni ensimmäinen merikotka havainto. Pari istuskeli rannalla, josta ne äkkäsin autolla ohi ajellessa.  Jestas, että olivat komeita!

Ruokaa odotellessa ehti ihastella Varangin merilokkeja.

Nessebyn upea puukirkko

Tämän lähempää ei reissussa päästy lintuja kuvamaan. Kuvan meriharakka teki komeita hyökkäyslentoja liian lähellä lentävien merilokkien kimppuun. Kuva otettu Nessebyn kirkon muurilta.

Kuvan rapu löytyi palasina Nessebyn kirkon kiviltä. Kasasimme sen uudelleen kuvienottoa varten.

Kuten muutkin reissun lintukuvat, myös tämä on otettu liian kaukaa. Joskin pidän kuvan  tiirasiluetista. Oli muuten pirun äkäinen yksilö!

Vesisaaren edustan saaren lampi oli täynnä vesipääskyjä. Harmitti kun ei riittänyt tehot kunnon kuviin.

Reilun vuorokauden jälkeen läksimme Varangilta takaisin Suomen puolelle. Reissu Varangilla oli aivan liian lyhyt, mutta samalla hyvä tutustumiskäynti. Tiedän lähtä paikkaan uudelleen paremmilla välineillä ainakin viikoksi.

Yövyimme jälleen Inarin lomakylässä, josta lähdimme aamulla kohti Saariselkää ja vaellusta. Taitoimme juhannusaattona ja -päivänä yhteensä 27km rinkat selässä. Valokuvia otimme lähinnä maisemista, kun kaikki tipuset lentelivät niin kaukana. Uusia bongauksia matkalla olivat kapustarinta, taviokuurna, keltavästäräkki ja valkoviklo.

Räksän poikanen Saariselällä vaellusreitin alussa.

Pipo päässä sai juhannuksena kulkea.

Juhannusyönä kelpasi yöpyä keskellä Saariselän erämaata.

Tuon retken jälkeen olen tahtonut koko ajan takaisin merelle ja pohjoiseen. Myös lunnit ja muut merilinnut ovat jääneet kaihertamaan mieltä. Ensi keväänä olisi näillä näkymin tarkoitus lähtä Islantiin, jospa siellä näitä meritipuja näkyisi ihan riittämiin!