tiistai 24. syyskuuta 2013

Upea Islanti

Kevät ja kesä olivat töissä (ja muutenkin) niin kiireisiä, että jäi linnut ja varsinkin blogi melko vähiin. Pääasia kuitenkin, että täällä ollaan taas. Come back -bloggauksena tunnelmia kesälomareissulta Islannista 13. - 26.6.2013

Lähdimme reisuun kolmestaan poikaystäväni ja hänen ystävänsä kanssa. Matkasuunnitelmana oli viettää kolme päivää Reykjavikissa ja kuusi päivää autossa Islannin ympäri ajaen. Matkaseurani ei ollut lintuihmisiä, joten linnut eivät olleet matkan pääosassa, mutta onneksi niiltä ei voi tuolla saarella välttyä.

Ensimmäisenä kaupunkipäivänä lähdimme valasristeilylle. Risteilyfirmoja on useita eikä niissä ole juurikaan eroja. Matkoja voi ostaa useasta putiikista ja hotellista Reykjavikin pääkadulta sekä satamasta. Nautin jäämeren tuulesta täysin siemauksin ja ihan mukavia havaintojakin tehtiin: pikkukajavia, myrskylintuja, lunneja, merilokkeja, lapintiiroja ja varsinaisista bongauskohteista, valaista, pääsimme ihastelemaan muutaman yksilön lahtivalasryhmää, jotka uivat aivan aluksemme vierestä.



Satamarannassa uiskenteli peloton haahkaperhe

Näimme retken aikana paljon myrskylintuja

Lunneja emme päässeet näkemään tämän lähempää. Vain länsivuonojen luonnonsuojelualueella elää lunneja, jotka eivät pelkää ihmistä.
Muutaman Reykjavik-päivän jälkeen vuokrasimme auton Kukucampers nimisestä firmasta ja aloitimme matkamme saaren ympäri. Lähdimme matkaan myötäpäivään eli pohjoiseen. Tämä osoittautui hyväksi valinnaksi sekä säiden että nähtävyysähkyn suhteen. Lännessä ja etelässä on nimittäin enemmän nähtävää kuin idässä.

Teidenvarsien tyyppilintuja Islannissa ovat kuovit, viklot, meriharakat, punakylkrastaat, merihanhet ja lyhytnokkahanhet. Bongasin autosta myös yhden merikotkan ja pari virta-allia. Ensimmäinen varsinainen lintupaikka oli pohjoisen Myvatn-järvi, jonne saavuimme jo toisen päivän iltana. Matkaseurani oli kovin väsynyttä, kello oli paljon ja alueella kuhisi niin tuhoton määrä hyttysiä, että emme voineet jäädä telttailemaan alueelle ja visiitti jäi kovin lyhyeksi. Ehdin nähdä vilauksen Amerikan telkästä, tukkakoskelosta, mustakaulu-uikusta, sotkista ja muista tavan vesilinnuista. Ainut lintu, jota pääsin hetkeksi kuvaamaan oli vesipääsky, joita niin ikään uiskenti lampareissa pitkin matkaa.

Makasin ötökköläjässä saadakseni tämän kuvan.
Seuraavana aamuna pyörimme hieman lisää Myvatnin alueella, mutta emme käyneet enää katsomassa. Alue on suoraan mannerlaattojen liitoslinjan kohdalla ja siksi sieltä löytyikin paljon mielenkiintoisia juttuja. Mm. kallion sisällä oleva maanalainen lämmin Storagil-luola, jossa kävimme uimassa sekä päätien varrella eksoottista kananmunanhajua tupruttava rikkilaakso.


Reissun hienoimpia ja jännittävimpiä hetkiä. Luolan suuaukko oli halkaisijaltaan tuskin metriä suurempi.

Iltapäivällä jatkoimme matkaa länteen kohti Husavikin tilaa. Päätieltä suoraan koiliseen kääntyneen noin 25 km pitkän soratien päässä meitä odotti idyllinen (ja tuulinen!) maatila meren rannalla. Matkan varrella näimme runsaasti isokihuja, merikihuja ja mustapyrstökuireja. Tiellä jolkotteli myös valtavasti lampaita.



Toisenlaisia lintuja farmilla. Yksi retken onnistuneimmista kuvista.

Maatilalla toimineessa nuorisohostellissa yöpyi lisäksemme vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka ohjeistivat meitä kantamaan tukevia keppejä mukanamme, jos aikoisimme liikkua farmin porttien ulkopuolella. Paikalla oli niin paljon äkäisiä pesiviä isokihuja, että ilman keppiä saisi nopeasti iskun päähänsä!

Aamulla osallistuimme farmin omistajien järjestämälle parin tunnin issikkaretkelle. Islanninhevosella ratsastaminen lumihuippuisten vuorten reunustamalla, lintuja kuhisevalla ruohoniityllä merenrannalla oli kyllä melkoinen elämys. Näimme retken aikana harmaahylkeitä, äkäisiä kihuja, ja kopostelimmepa aivan merihanhen pesän vierestäkin.

Iloinen ratsastaja

Isokihu suojeli pesäänsä


Merihanhen muna. 
 Farmilta lähdettyämme ajelimme länsirannikon alas melko vauhdilla. Pysähtelimme välillä kokkailemaan ja ihailemaan jyrkkiä rantakallioita. Näin lisää myrskylintuja, pikkukajavia, retken ensimmäiset tyllit sekä paljon lisää meriharakoita. Eräällä kalliolla lokotteli myös ensimmäinen näkemäni riskilä.

Länsirannikon mielenkiintoisimpia kohteita olivat jäätiköt. Pysähdyimme Jökulsarlonin jääjärvelle, joka oli yksi kauneimpia paikkoja mitä olen koskaan nähnyt! Paikalla oli satoja lapintiiroja ja satoja turisteja. Yritin tähtäillä tiiroja turkoosien jääkimpaleiden valossa yli tunnin ja pari näppärää kuvaakin syntyi.



Jäätiköiden jälkeen siirryimme merellisiin tunnelmiin saaren eteläkärjessä sijaitsevaan Vik-kylään ja sen ympäristöön. Paikalla on hyvät lintukalliot ja komeat mustat hiekkarannat. Eräs kallioranta teki minulle tepposet, kun yllättävän suuri aalto pyyhkäise ylitseni kastellen vaatteeni, kamerani ja puhelimeni. Kamera säilyi vaurioitta, mutta puhelin ei pelannut pariin päivään. Lintukallioilla näimme paljon kaukana lentäviä lunneja ja lisää myrskylintuja. Löysimme rannalta myös ruokailevan isokihun, joka oli napannut lounaakseen lunni-rievun.

Autosta kuvattu pikkukuovi Vikin rannalla


Niin ikään autosta napattu kuva punajalkaviklosta, Vik

Ravun kuoret Vikin lähistön rannoilla.
Vikin jälkeen edessä oli enää yksi yö ja paluu Reykjavikiin. Seurue oli jo kovin väsynyttä pitkän reissaamisen jälkeen ja kelikin muuttui kurjaksi. Juhannusaatolle sattunut viimein yö vietettiin vesisateessa pellonreunalla. Muutaman olusen jälkeen tilanne muuttui itseasiassa ihan hauskaksi. Seuraamme pyrähti myös suhteellisen peloton mustapyrstö kuiri.


Viimeisenä päivänä tsekkasimme vielä geysirit ja pyyhälsimme takaisin kaupunkiin auton palautukseen.  Kilometrejä raksahti mittariin 1921km! Iltapäiväkävelyllä löysin vielä kaupungin lammesta ilahduttavan lintukattauksen: merihanhia, merilokkeja, sotkia ja sorsia.



Islanti on upea, ja suosittelen sitä matkakohteeksi kaikille, piti linnuista tai ei. Useiden hienojen luontoelämysten lisäksi Reykjavikin eloisa yöelämä ja Bluelagoonissa läträys tekivät kyllä vaikutuksen. Tänne on päästävä uudelleen!

Matkaseurueen terveiset Blue Lagoonilta!


torstai 2. toukokuuta 2013

Pirkanmaan kierroksella 27.4.

Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys teki bussikierroksen maakunnan parhailla lintupaikoilla lauantaina 27.4. Olin mukana retkellä ensimmäistä kertaa.

Lähdimme matkaan linja-autoasemalta klo 6 aamulla. Vierailimme päivän aikana Lempäälän Ahtialanjärvellä, Nokian Edenin luona, Pirkkalan Korstesniityn tulvapellolla, Hämeenkyrön metsässä, Ylöjärven Sarkkilanjärven lintutorneilla sekä parissa muussa paikassa, joiden nimiä en ihan saanut napattua muistiin.

Reissulla nähtiin retken vetäjän mukaan reilut 60 lajia - noin 10 vähemmän kuin yleensä. Itse havaitsin retken aikana 47 lajia. Vuodareita ropisi siis melko mukavasti!

Bussilastillinen lintuharrastajia Pirkkalan Kortesniityllä. Täältä löytyi mm. vuoden ensimmäinen rautiainen, metsäviklo, valkoviklo ja kiuru.
Parasta reissussa oli ehdottomasti se, että opin tuntemaan minulle entuudestaan vieraita lintupaikkoja maakunnasta. Kännykän paikannuksen avulla sain myös kätevästi puhelimen muistiin niiden sijainnit. Suurin osa on toki liian kaukana polkupyörälle. 

Uudet vuodarit:

Lempäälän Ahtialanjärveltä:
54. Silkkiuikku
55. Ruskosuohaukka
56. Töyhtöhyyppä
57. Härkälintu
58. Kalatiira

Pirkkalan Kortesniityltä:
59. Rautiainen
60. Niittykirvinen
61. Haapana
62. Valkoviklo
63. Metsäviklo
64. Tavi
65. Kiuru

Nokian Edenin takaa:
66. Kuikka
67. Kaakkuri

Ylöjärven Sarkkilanjärveltä:
68. Kuovi
69. Sääksi
70. Räystäspääsky

Iidesjärveltä vappupäivänä:
71. Punakylkirastas


perjantai 26. huhtikuuta 2013

Luontoretkellä Suomenlinnassa 24.4.


Vietin vapaapäivääni Helsingissä viime keskiviikkona. Iltapäivän kaveritreffejä odotellessa jäi mukavasti aikaa pyörähtää yhdessä eteläisen Suomen suosikki retkikohteessani, Suomenlinnassa. Suosikin asemaan Suomenlinna yltänee sen helpon saavutettavuuden ja merellisyytensä vuoksi.

Läksin saarta kohti klo 12 tienoilla ja heti saareen saapuessani lähellä laituria vastaan köpötteli tutut valkoposkihanhet. Valkoposkihanhi on kalalokin lisäksi saaren tunnuslintuja. Ihmisiin tottuneet linnut ovat melko helppo kuvauskohde.

Valkoposkihanhien ruokahetki Suomenlinnassa

Välillä kaverin nokka saattaa hieman ärsyttää

Valkoposkipotretti. Tämä kuva paljastaa mielenkiintoisen yksityiskohdan hanhien anatomiasta:
sieraimet menevät läpi asti!

Valkoposkipotrtetti edestä
Valkoposkiporukan jälkeen jatkoin matkaani päälaiturilta katsottuna oikealle, merisotakoulun ohi kohti rantakallioita ja tykkejä. Kalliorannoilta löysin kaikki ne linnut, joita odotinkin löytäväni: kanadanhanhen, kyhmyjoutsenen, meriharakan ja haahkan. Näiden lisäksi eteeni sattui myös kivitasku, jota en itseasiassa ollut aiemmin tavannut, joten siitä napsahti elis nro. 113. Paikalla oli lisäksi paljon selkä- ja kalalokkeja sekä västäräkkejä.

Kanadanhanhi on Suomenlinnassa huomattavasti valkoposkihanhea vähälukuisempi. Se on kooltaan hieman suurempi ja  toisin kuin valkoposkihanhella, kanadanhanhella päässä vain poski on valkoinen. 

Meriharakka on yksi suosikkilinnuistani. Kummityttöni 2v totesi meriharakan kuvasta että "tuolla linnulla on suussa porkkana!"

Dokkarikuva kivitaskusta
Kyhmyjoutsenen ylilento

Selkälokki on Birdlife Suomen vuoden lintu 2013. 

Kun kaikki linnut oli bongattu, päätin harjoitella hieman maisemakuvausta. Ajatuksena oli, hieman valokuvaoppaita myötäillen, saada etualalle jotain antamaan perspektiiviä (kivi), keskellä jotain kiinnostavaa (meriharakat ja tyrskyt) ja taustalle jotain joka antaa kuvalle kontekstin (majakka, lokki, meri ja taivas). Asetukset valitsin niin, että kuvasta tulisi hieman dramaattinen.


Löysin vielä ennen lähtöä kivikon lampareista valtavat määrät kutua. Kutijoita jouduin etsimään tovin jos toisenkin, kunnes melkein astuin sellaisen päälle.

Hra/Rv Sammakko

Kutua oli useammassa matalassa kalliokuopassa valtavasti. Toivottavasti sataa sen verran, että vedet pysyvät kuopassa ja nuijapäät pääsevät kehittymään pikkusammakoiksi asti.
Mainio reissu! Kevään ensimmäinen matelija, (omasta mielestä) hyviä kuvia, yksi elis ja 5 vuodaria!

49. Valkoposkihanhi
50. Kanadanhanhi
51. Haahka
52. Kivitasku
53. Meriharakka





sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Lämmin viikonloppu

Aurinko paisteli lämpimästi koko viikonlopun ja meinasi aivan hiki tulla retkillä! Sunnuntai-iltana sai jo takkiakin riisua kun lämpötila kipusi +12 asteeseen.

Lauantaina läksin etsimään kyykäärmeitä. Otin suunnaksi työkaverin vinkkaaman, minulle entuudestaan tuntemattoman Atalan metsikön. Kolmisen tuntia käveltyäni en ollut vieläkään löytänyt yhtään käärmettä, mutta olin sen sijaan onnistunut hukkaamaan itseni. Löysin lopulta ihmisten ilmoille ja huomasin päätyneeni Kangasalle! Aloin jo olla sen verran uuvuksissa, että päätin päräyttää kotiin taksilla kun en muutakaan keksinyt. Hupsista.... Retkestä jäi kuitenkin käteen muutamia mukavia keväthavaintoja: 45 muuttavaa kurkea, kevään ensimmäiset perhoset ja leskenlehdet, sepelkyyhkyjä ja eliksenä lapinharakka eli isolepinkäinen.

Repaleinen neitoperhonen


Kurjet muutolla

Isolepinkäinen oli löytänyt murkinaa

Ojanpientareet ovat alkaneet kukkimaan
Sunnuntaina kävin aamupäivästä tarkastamassa Iidesjärven itäpään tilanteen. Jääraja oli hieman vetäytynyt, mutta uusia lajeja ei ollut vielä paikalla. Jatkoin matkaani Nekalan lampipuistoon tarkistamaan rastas- ja kottaraistilanteen. Tilanne oli hyvä, sillä molempia löytyi. Löysin paikalta myös kovasti odottamani kevään ensimmäiset västäräkit sekä pari sepelkyyhkyä.

Iidesjärven henustelijat

Sepelkyyhkyjä löytyi tänä viikonloppuna useammasta paikasta

Komea kottarainen kiilteli auringossa

Naakkanäpsy

Väiski!

Kevät ja vuodaritili etenee rytinällä!

42. Kurki
43. Isolepinkäinen
44. Sepelkyyhky
45. Västäräkki
46. Kottarainen

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Jäiden sulamista ja uusia tulokkaita

Tein viikolla useamman miniretken Pyhäjärvelle ja Iidesjärvelle. Molemmilla paikoilla on lumet lähteneet käytännössä kokonaan sateisen kelin myötä, mutta jäätä vielä löytyy.

Alkuviikosta Pyhäjärven rannalta Rosendhalin nurmikentiltä löytyi kevään ensimmäiset rastaat. Tulokas räkättejä oli vasta viisi. Parin viikon sisään kentällä pitäisi olla kymmeniä rastaita ja kottaraisia. Niitä odotellessa. Samaiselta kentältä löytyi myös kevään ensimmäinen peippo ja punarinta.

Pyhäjärven rannoilta löysin myös ohi pyyhältävän merimetson, pari joutsenjengiä sekä muuttavan hanhiparven. Hanhet on mulla vielä aivan hakusessa. Oiskohan tässä kyseessä metsähanhi?

Metsähanhia? Mielipiteitä kaivataan!

Merimetso Viinikanlahdella

Naurulokkitoverit

Ensimmäiset rastastulokkaat Rosendhalin rannassa

Herra Varis.
Loppuviikosta suuntasin Iidesjärven suuntaan joka oli yllätyksekseni jo osittain sula! Naurulokit olivat asettuneet jo asemiin järven kaupunginpuoleiselle rannalle odottamaan pesimäkauden alkua. Järven rannoilla pesii ymmärtääkseni useampi sata naurulokkiparia vuosittain. Järven "toisessa päässä" lintutornilla avautui myös keväinen näky. Paikalta löytyi joutsenpari, punasotka, isokoskeloita ja järven vakivarustukseen kuuluvia nokikanoja. Joutsenpari jatkanee matkaansa, sillä jostain syystä Iidesjärvelle ei ole vielä joutsenet jääneet pesimään.

Näkymä Iidesjärven lintutornilta ilta-auringossa. Tampereen siluetti näkyy paikalle hyvin.

Levähtävä joutsenpari. 

Paikalla ovat viihtyneet muutkin kuin lintuihmiset.

Kun tein jo lähtöä, huomasin tulvan valtaaman pusikon juurella liikettä. Siellä tuhisi piisamikaksikko. Näiden lähestyminen oli tuhoon tuomittu yritys ja kuvasaldo jäi köyhäksi. Luulen kuitenkin törmääväni näihin vielä useamman kerran kevään ja kesän mittaan.

Piisami pusikossa
Kuten postauksesta huomaa, kuvat eivät ole kovin kaksisia. Kovasti polttelisi hankkia uutta ja järeämpää kuvauskalustoa, mutta kun ovat niin pirun kalliita nuo putket ja kamerat.. (kuten varmasti hyvin tiedätte) Säästellä täytyy varmaan talveen asti ennenkuin hankinnat tulevat kysymykseen.

Jos jollain lukijalla tulee myyntiin vanhaa kalustoa niin laittakaa viestiä.

Sitten vielä uudet vuodarit!

38. Merimetso
39. Peippo
40. Punarinta
41. Punasotka
(42. metsähanhi?!)