lauantai 5. huhtikuuta 2014

Lokkeja ja luikertelijoita

Miten kauniilta voi kuulostaa kevään ensimmäiset naurulokin rääkäisyt! Rantojen rauha katosi taas muutamaksi kuukaudeksi kun sadat naurulokit lehahtivat paikalle pesäpaikkoja varailemaan.

Retkipäiväni alkoi aamu seitsemän jälkeen aurinkoiselta Iidesjärveltä. Satojen naurulokkien mukana järvelle oli lennellyt peippoja, punarintoja, lisää nokikanoja ja yksi haapana. Viinikanojalla talvea viettäneet sorsat olivat levinneet pitkin järveä. Yksi tuli vastaan pyörätiellä ja kaksi naarassorsaa istui kaakattamassa männynoksalla!


Naurulokkikin on oikeastaan aika kaunis lintu.

Dokumenttikuva peiposta

Sorsaherra aamukävelyllä
Kyyhötin tovin järven länsipään pusikoissa lentokuvia harjoitellen. Jostain syystä tarkennukset menivät jatkuvasti pieleen. Erityisesti tämä harmitti, kun järven kuusi nokikanaa aloittivat erikoisen näytöksensä. Ne uivat aivan edestäni pää vettä viistäen, kunnes pyrähtivät juoksuun veden pintaa siivillä loiskutellen. Tämä toistui useita kertoja - kanat vain vaihtoivat suuntaa ja pörräsivät edestakaisin. Kuvaustilanne oli loistava, mutta yhtään hyvää otosta en saanut. Hosumia prkl.

Nokikanan kiihdyttelyä.
Aamuretken jälkeen palasin kotiin naputtelemaan koulutehtäviä valmiiksi. Ulkona paisteli aurinko ja mielessä kaiveli edellisen vuoden vaisuksi jäänyt käärmeiden kuvausreissu. Soitin ystävälleni josko saisin kyydiin tuohon samaiseen metsikköön Kangasalle, ja sainhan minä. Ystävä lähti jopa seuraa pitämään ja auringosta nauttimaan. Käärmeitäkin löytyi! Yhteensä noin 15 yksilöä paistattelia päivää kantojen juurilla. En ole oikeastaan koskaan nähnyt käärmeitä luonnossa näin hyvin kuin nyt. Yllättävän pieniä olivat.

Ensi kerralla otan kyyretkelle lyhyemmän putken. Nyt oli tilanteita, joissa huomasin kyyn aivan vieressä, mutta etäisyys oli liian lyhyt, että tarkennus telezoomilla olisi onnistunut. Käärmeet pysyvät paikoillaan niin kauan kuin itse pysyy, mutta heti kun lähtee itse perääntymään, ne tajuavat tilaisuutensa koittaneen ja luikertelevat paikalta.

Kaksi kyytä kaatuneen koivun rungolla

Retken ensimmäinen kyy lähikuvassa
Mukava retkipäivä! Pitkästä aikaa sai muutaman kelpo kuvankin. Vuodareitakin löytyi sekä aamulla että iltapäivällä.

Vuodarit:
30. Haapana
31. Punarinta
32. Isolepinkäinen


4 kommenttia:

  1. Onpa sulla hyvä kyypaikka! Itse olen törmännyt vasta kolmeen kyyhyn ja nekin kaikki eri reissuilla.

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä! Itsekin yllätyin, että noin hyvin löytyi. Alkuretkestä odotukset eivät olleet kovin korkealla ja itseasiassa kateellisena siinä kävellessä mietin, että mistähän se Hulliskin niitä käärmeitä noin vain postauksiinsa löytää. :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin kävin tänään kuvaamassa naurulokkeja ja olen kyllä samaa mieltä, että naurulokin ääni ja kevät kuuluu yhteen.

    VastaaPoista
  4. Sinut on haastettu! http://luontokudelmia.fi/minut-on-haastettu/

    VastaaPoista