Pääsiäisen hosumia Oulussa

Kiirastorstai oli perinteinen lomallejääntipäivä - olin toimistolla kirjoittelemassa viimeisiä sähköposteja vielä 30 minuuttia ennen junan lähtöä ja tavaratkin oli vielä kotona. Kuin ihmeen kaupalla kaikki tuli tehtyä, kamat haettua ja viikon reissu kotikulmille alkoi suunnitellusti aikataulussa.

Menomatka oli luonnon tarkkailua parhaimmillaan. Istuin kavereiden kanssa koko matkan ravintolavaunussa oluttuopponen kädessä ja kiikarit toisessa. Matkalla näin paljon joutsenia ja kurkia sekä vuoden ensimmäiset kuovit ja sepelkyyhkyt. Juna on oikeasti ihan hauska tapa tsekata yleinen lintutilanne, vaikkei siinä kovin täsmällisiä haviksia pääsekään tekemään.

Oulussa kuljin koko ajan kameran kanssa, mutta hyviä kuvia ei pirskatti vieköön syntynyt koko loman aikana. Vietin jopa yhden yön suolla teltassa, että olisin päässyt kuvamaan teerien soidinta aamuvaloissa, mutta sekin jäi lähinnä kauniiksi ajatukseksi, kun linnut olivat niin kaukana ja soitimella suhteellisen rauhallisin meiningein. Teeriä oli paikalla kahdeksan, kurkia 2. Tarkoitus oli alunperin viettää suolla useampikin yö, mutta teltan koko ja alustan muhkuraisuus sai luopumaan suunnitelmasta. Ei ollut luksusta ei.

Ruuhkaa suolla

Kurkiparilla oli kovasti asiaa

Teerten pörhentely jäi lähinnä yksinäiseksi hypähtelyksi.

Aamun viimeisessä kuvassa teeren pönötystä.

Vaikkei kuvia syntynytkään niin joitain haviksia sentään. Vierailin pariin otteeseen Liminganlahden lintutornilla kaukoputken kanssa ja molemmilla kerroille karttui sekä vuodari että elis-tili! Paikalla oli paljon hanhia, haapanoita, sotkia, kuoveja, töyhtöhyyppiä, nokikanoja ja naurulokkeja. Jälkimmäisellä kerralla löysin putkellani neljä paikallista heinätavia ja kaksi mustapyrstökuiria, joita ei juurikaan tavata Suomessa Limingan ulkopuolella. Paras havainto oli kuitenkin rantaniityn yllä liidellyt vaalea sinertävän sävyinen, mustasiipilaikkuinen arosuohaukka! Kiitos tunnistusavusta paikalla olleelle salolaiselle pariskunnalle! Arosuohaukkaa ei tavata Suomessa kuin satunneisesti, joten taitaa olla harvinaisin havikseni tähän mennessä.

Tavoitteena on tänä vuonna saada vihdoin Suomen vuodari 100 rikki. Eiköhän onnistu. Ensi viikonloppuna lintuyhdistyksen maakuntakierrokselta on odotettavissa lähemmäs parikymmentä lajia.

Nokikanoja Liminganlahdella

Kesän 2. västäräkki

Ja sitten vielä ne vuodarit:


45. Kuovi, junasta 17.4.

46. Sepelkyyhky junasta 17.4.

47. Teeri

48. Tukkasotka

49. Merikotka

50. Merihanhi (Suomielispinna!)

51. Kiuru 19.4.

52. Mustavaris

53. Ruskosuohaukka

54. Heinätavi (elis!)

55. Jouhisorda (elis!)

56. Mustapyrstökuiri (Suomielispinna!)

57. Meriharakka

58. Arosuohaukka (elis Suomi 133, WPA 147)

Lyhenteitä ymmärtämättömille vielä selvennökseksi, että vuodarit ovat siis vuoden aikana nähtävien lintujen lukumäärä / pisteet. Elikset ovat uusia lajeja elämälle. En siis ole aiemmin nähnyt. Suomipinnat ovat suomessanähtyjä ja WPA on Western paleartic area, eli suurinpiirtein Eurooppa.)