Tammikuinen aamuretki Arboretumissa

Lauantaina 19.1.2013 läksin aamusella kävelylle kohti Hatanpään Arboretumia. Otin ensin mukaan vain kiikarin, mutta palasin kuitenkin vielä ovelta takaisin ottaakseni mukaan myös kameran.

Retken ensimmäinen pysäkki oli Ratina, josta etsin siellä talvehtivaa uiveloa. Lintu ui melko lähellä Ratinan siltaa ja suuntasin lähemmäksi kuvailuhommat mielessäni. Sillalla onnistuin kuitenkin sotkemaan itseni niin pahaan solmuun kameran, kameralaukun ja kiikarin hihnoihin, että lintu ehti lentää kauemmaksi ennen kuvia. Näin taas. Paikalla oli myös pari isokoskeloherraa ja yksinäinen naaras.

Isokoskelot kalastelemassa Ratinassa

Ratinasta jatkoin matkaani Pyhäjärven rantaa pitkin Arboretumiin. Etsin matkalla paikalla viipynyttä kuikkaa, mutta se oli ilmeisesti lähtenyt väljemmille vesille Viinikanlahden jäädyttyä.

Arboretumin ruokintapaikka oli minulle uusi juttu. Mahtavan paljon lintuja ja hyvin kuvattavissa! Paikalla oli punatulkkuja, urpiaisia, sini-, tali- ja kuusitiaisia, viherpeippoja, vihervarpusia, puluja, mustarastaita sekä yksi järripeippo, mikä oli minulle uusi laji sekä tälle vuodelle että elis-listalle! Suomi-elis nro. 100! (listaan nämä uudet linnut selkeyden vuoksi jatkossa postauksen päätteeksi.)

Hämärässä suttukuvassa puun alla punatulkku ja järripeippo

Urpiainen leikki piilosta.

Vihervarpuselle, niin kuin paikan muillekkin linnuille, kelpasi tarjottu sapuska.

En paljon jaksanut keskittyä kuvaamiseen, kun alkoi olla kiire kotiin ja kelikin oli melko pilvinen.

Hetken paikalla pyörittyäni paikalle sattui ystävällinen lintuja ruokkinut mies, jonka kanssa ajauduin juttusille. Näiden lintuihmisten kanssa on kyllä helppo turinoida ja näin aloittelijana sitä kuulee usein kaikkea mielenkiintoista. Mies kertoi, että paikan linnut syövät jopa kädestä ja että hän käy paikalla päivittäin. Mies kertoi myös, että hieman kauempana oli paikalla vielä pari taviokuurnaa viimeisiä jäisiä marjoja syömässä.

Jes! Taviokuurnat puuttui vielä vuosilistalta, enkä olllut niitä päässyt kuvailemaan kuin hätäisesti kotikonnuillani edellisenä syksynä ja nekin kuvat otin kovin kaukaa.

Kuurnapari löytyikin helposti ja huhut niiden kesyydestä todellakin pitivät paikaansa. Pääsin hangessa metrin päähän linnuista ilman, että ne olivat moksiskaan. Mahtavaa! Järveltä käynyt vinkka veti sormet toimintakunnottomiksi hyvin nopeasti, mutta muutama kiva ruutu tarttui kennolle harmahtavasta kelistä huolimatta.

Suttunokka taviokuurna

Sottapytty etupotretissa. Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että taustalta on poistettu yksi pien oksa huomiota linnulta viemästä.

Kurnan selkä lähikuvassa. Komia on tekstuuri!

Reissu oli mainio, ja olin hyvillä mielin uusista haviksista ja onnistuneista kuvista. Kotona avasin koneen ja Tiiran. Meinasin tipahtaa penkiltä: Pyhäjärvellä, aivan kulkureittini varrella, oli nähty merikotka jään reunalla istumassa sorsia vaanimassa! Tämä oli tapahtunut noin 30 minuuttia ennen kuin saavuin itse paikalle.. Kyllä harmitti!

Sitten vielä lisäykset vuoden pinnalistaan:

17. Kyhmyjoutsen, 12.1.2013, Tukholma (laivalla)

18. Isokoskelo, 13.1.2013, Eteläpuisto, Tampere

19. Tilhi, 13.1.2013, Pyynikki, Tampere

20. Järripeippo, 19.1.2013, Arboretum, Tampere

21. Taviokuurna, 19.1.2013, Arboretum, Tampere

Taviokuurnia kuvaamassa

Tämä on siitä erikoinen tarina taviokuurnien kuvaamisesta, että siinä ei esiinny ensimmäistäkään taviokuurnaa.

Sunnuntaiaamuna 4.11. otin linja-auton alle ja suhautin Kaukajärvelle Haiharan puistikoihin etsimään suurella vaelluksella olevia tilhiä ja taviokuurnia. Taviokuurnien massavaellusta hehkutettiin kovasti eri blogeissa ja foorumeilla, joten kyllähän minäkin niitä löytäisin.

Haiharassa oli kuitenkin melko hiljaista. Tunninkaan kiertelyn jälkeen eteen ei ollut sattunut sini- ja talitiaista kummempaa, kunnes löysin erään talon takaa puistosta lintujen ruokintapaikan! Keskusta-asujalle ruokintapaikat ovat luksusta. Puusta roikkuvalla laudalla kävi kova vilske. Maassa ruokaili orava ja tiaiset, varpuset ja pikkuvarpuset pörräsivät ympäriinsä. Jäin muutaman metrin päähän katselemaan touhua ja aloin viritellä kameraa. En ehtinyt kuin kaksi hätäistä räpsyä ottaa, kun ovesta tuli vanha mies huutamaan minulle: "HÄIVY!"

Selvä sitten.

Pikkuvarpusia maassa aterioimassa

Orava seuranaan

Hetken kiertelyä jatkettuani kuulin läheltäni tutun sirkutuksen. Takiaisista löytyi yksi korea ruokaileva tikli. Nappasin ensin hätäisen kuvan, jonka jälkeen aloin miettiä kuinka saisin paremman.

Ensikuva tiklistä.

Ajattelin, että jos pääsisin kiertämään muutaman metrin takiaispuskan toiselle puolelle, saisin valon hyvään asentoon ja tiklin taustaksi Haiharan kartanon tallirakennuksen seinän. Aloin hiippailla ja pääsinkin aivan loistavaan asemiin. Sain tarkennettua takiaisen oksalla istuvan linnun ja talli sumeni hienosti taustalle. Painon nappia ja suljin räpsähti.

Kuvittele tähän oksalle 1 kpl tiklejä.

Jotenkin se keksi, tietenkin, lähteä muille maille juuri kriittisellä hetkellä. Oih ja voih. Tätähän tämä on. Tyhjin käsin talsin takaisin bussipysäkille ja takaisin kohti kotia. Matkalla ihmettelin lähiöiden rangoiksi kaluttuja pihlajia. On kyllä marjalinnuilla ollut hyvä ruokahalu.

Seuraavan viikon sunnuntaina päätin jatkaa Iidesjärvitaukoani ja lähtä tarkastamaan läheisen Kalevankankaan hautausmaan taviokuurnatilannetta. Tiiran mukaan kuurnia oli alueella lennellyt edellisenä päivänä vielä kovastikin.

Hetken kalmankaupungissa talsittuani eteeni pyrähti ilahduttava yllätys: 3 leikkisää hippiäistä! Ei mitenkään kummallinen havis, mutta minulle elis nro 98! (näin helppoa se on harrastuksen alkumetreillä!) Hippiäiset kiilasivat suoraan lempparilintu-listalleni, niin mainioita ne olivat. Leikkisät linnut uskalsivat tulle melko lähellekkin. Aloin kaivaa kameraani repusta. Tottakai ne lensivät pois. Hetken putkeni kanssa heiluttuani tulos ei ollut kummoinen. Tai oikeastaan minkäänlainen. 

Kuvan saaminen ei ollut se tärkein asia eikä tavoite. Kuva otetaan jos saadaan. Mukava havis!

Lähtiessäni hautuusmaalta kohti Pily:n lintulehtikirpparia, törmäsin melkoiseen yllätykseen. Suuressa sembramännyssä raakkui pari varista ja puuta kiikaroi toinen lintuharrastaja. "Huuhkaja!" -hihkaisi harrastaja. Sain lainata harrastajan kiikareita ja siellähän se oksiston suojissa kökötti. En nähnyt linnusta kuin selän, mutta kyllä sekin riitti. Elis nro. 99! Kyllä siinä kuurnat unohtu.

Kirjoittelen tätä perjantai-iltana 16.11. Työkaverini lähetti minulle pari tuntia sitten tekstarin, että hänen miehensä oli nähnyt Teiskossa koskikaroja. Retkeilyä harrastava siskoni autoineen on kylässä, joten huomisaamun retkikohteesta ei ole epäilystäkään. Toivon, luulen ja epäilen satasen tulevan vihdoin täyteen huomenna. :)

Viikonloppu Oulussa 20.10.

Isovanhempani viettivät lokakuussa 70-vuotissyntymäpäiviään kotikonnuillani Kiimingissä. Säätiedotus lupasi kaunista keliä viikonlopulle ja minulla kiilui linnun kuvat silmissä koko reissua edeltävän viikon. Vajaan kahden vuorokauden reissulle oli kuitenkin sovittu niin paljon ohjelmaa, että kovin kauan en pihalla ehtisi heilua.

Nukuimme ensimmäisen yön anoppilan saunamökissä Kempeleessä. Heräsin aamulla klo 8 aikaan katsomaan auringonnousua ja kävelemään pienille pihateille. Liverrystä kuului sieltä täältä, mutta juuri mitään ei näkynyt. Mukavin tapaaminen oli innokas käpytikka, joka oli kiilannut käpyaterian lyhtypylvääseen nakuttelua varten.

Käpytikan käpyateria Kempeleessä

Luulen nähneeni myös elämäni ensimmäisen hippiäisen, mutta havainto jäi epävarmaksi, joten hylsy tuli. Hiljaisen lintuaamun ja kiireisen päiväohjelman vuoksi köpöttelin pian aamiaispöytään.

Aamiaisen jälkeen kävimme ystäväni luona kyläilemässä ja suuntasimme sen jälkeen kotiini Kiimingin Jääliin. Jäälissä riemu repesi totaalisesti - Puut täynnä tilhiä! Tästä napsahti vuosipojo ja tavallaan myös elis, koska olen aloittanut niiden keräämisen vasta tänä keväänä. Ehdimme olla kotonani vain noin tunnin ennen synttäreille lähtöä. Käytin ajan tehokkaasti pihalla kameralla huitoen. Aika oli niin lyhyt, etten ehtinyt keskittyä niin hyvin kuin tarve olisi ollut. Löysin kuitenkin pihapihlajista tilhien lisäksi taviokuurnia ja männystä elämäni ensimmäisen pikkuvarpusen. Nappasin myös aivan kelvollisen oravakuvan.

Kiireinen kurre

                                     
                         Linjoilla!

                                                  

Tilhen tukka

Koiras taviokuurna

Glug!

Pikkuvarpunen, elis nro. 94.

Olin ennen reissuun lähtöä tsekannut Tiirasta, että Oulun seudulla on nyt paljon taviokuurnia ja käpylintuja liikenteessä. Käytin illan näiden tuntomerkkien ja erojen opetteluun. Taito tuli heti tarpeeseen.

Mummun ja papan 70-vuotissynttärit pidettiin metsästysmajalla Kiimingin metsässä. Ilta kului juhliessa ja illan taittuessa yöksi aloin epäillä seuraavaksi aamuksi sovitun metsäreissun toteutumista, sillä suku oli melkoisella juhlatuulella. En itse ollut poikkeus.

Aamulle heräsin kuin heräsinkin jälleen 8 aikaan suunnitelmissa ulos lähteminen. Yritin herätellä siskoani mukaan, mutta hän sai taivuteltua minut takaisin nukkumaan, koska eihän pihalla vielä edes nähnyt mitään. Päätä kivisti sen verran, että pienet lisäunet eivät kyllä olleet pahitteeksi.

Tunnin unien jälkeen läksimme aamiaisen kautta metsään. Heti pian läheiseen aukion laidalle lensi 18 teeren parvi! Voi sitä pulinaa. Tutkimme lintuja mukana olleella kaukoputkella ja sisko harmitteli kun oli jättänyt haulikon matkasta. 

Teerien jälkeen metsässä ei näkynyt juuri mitään ennen kuin reissun loppumetreillä ylitsemme lensi korppi. Elis nro. 95!

Muut menivät mökkiin lämmittelemään ja lihakeitolle. Itse jäin vielä mökin pihapiiriin kaukoputkineni. Pusikossa pyöri 97 % varmuudella hömötiaisia ja hippiäisiä, mutta jälleen varmuus jäi uupumaan, joten hylsy napsahti - taas.

Pihapiiriin jääminen kuitenkin kannatti. Paikalla taisi olla kaksikin käpytikkaa, ja yhtäkkiä jostain lennähti paikalle pohjantikka nakuttelemaan halkopinoa. Elis nro 96! Tikka läksi melkein yhtä nopeasti kuin oli paikalle saapunutkin. Ehdin jatkaa tähyilyä vain pienen hetken kun lähistön kuuseen lennähti lintuparvi. Pitkän tähtäilyn jälkeen sain varmistettua parven linnut käpylinnuiksi, mutta laji jäi epäselväksi. Pikkukäpylintu on vahva veikkaus, mutta menköön listaan käpylintulajijna - eli elis nro 97!

Käpylintulajin riensin lihakeitolle ja mökin siivouksen jälkeen pian jo junalle ja takaisin Tampereelle. Ei hassumpi lintuviikonloppu, vaikka ulkoiluaikaa ei paria tuntia enempää ollutkaan! Loppuun vielä metsäkuvat.

Puro alkoi pikkuhiljaa jäätyä

18 teeren parvi puissa pulputtamassa. Neljä mahtui samaan fotoon.

Jääkuvia