Juna-aseman ohi kävellessäni näin junaraiteella törröttävän siiven ja luulin löytäneeni kuolleen haukan. Avulias Vr:n ratamies nosti pyynnöstäni linnun minulle tarkempaa tutkimista varten. Heti linnun käsiini saatuani tajusin, että sylissäni on kuollut pöllö.
Lajitunnistus tuotti alkuunsa hieman vaikeuksia, mutta pian säin määrityksen kohdilleen: lehtopöllö.
Pakkasin linnun Pily-listalta saamieni ohjeiden mukaan kolminkertaisesti muoviin ja teippasin pussit kiinni. Pussien päälle kiinnitin lyijykynällä (mustekynä leviää pakastimessa!) kirjoittamani lapun, josta ilmenee linnun laji, löytöaika ja -paikka sekä omat yhteystietoni. Säilytin pakettia yön yli ulkona pakkasessa ja vein sen seuraavana päivänä Vapriikin luonnontieteelliseen museoon, jossa lintu otettiin mielenkiinnolla vastaan.
Lajitunnistus tuotti alkuunsa hieman vaikeuksia, mutta pian säin määrityksen kohdilleen: lehtopöllö.
Pakkasin linnun Pily-listalta saamieni ohjeiden mukaan kolminkertaisesti muoviin ja teippasin pussit kiinni. Pussien päälle kiinnitin lyijykynällä (mustekynä leviää pakastimessa!) kirjoittamani lapun, josta ilmenee linnun laji, löytöaika ja -paikka sekä omat yhteystietoni. Säilytin pakettia yön yli ulkona pakkasessa ja vein sen seuraavana päivänä Vapriikin luonnontieteelliseen museoon, jossa lintu otettiin mielenkiinnolla vastaan.
Ennen paketointia otin linnun jalasta irti renkaan ja lähetin sen löytötietoineen Helsingin rengastustoimistoon. Sain vastaukseksi kirjeen, joste selvisi, että lintu on on rengastettu Lempäälässä pesäpoikasena huhtikuussa 2009. Junaraiteelle ehtiessään se oli siis noin 4,5 vuotias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti