Viikonloppu Karstulassa

Kyllä höpötin ihan omiani viime postauksessa kun puhuin keväästä. Talvi on vain kiristänyt otettaan sitten viime kirjoittelun ja tuntuu ettei keväästä ole vielä merkkejäkään. Aurinko on sentään paistanut paljon melkein puolen vuoden harmauden jälkeen.

Lähdin 15.3. viikonloppuna siskoni luo Karstulaan hiihtelemään ja retkeilemään. Karstula on pieni kunta, jossa lääniä riittää. Siskolla on auto, joten liikkuminen paikkoihin oli ilahduttavan helppoa.

Lauantaiaamuna emme päässeet pihaa pidemmälle kun ensimmäiset vuodarit napsahtivat tilille. Pihan ruokinnalla oli pikkuvarpusia. Niihin en jostain syystä ole Tampereen vakiretkipaikoilla törmännyt. Vähän matkan päästä löytyi myös keltasirkkuja, joista myöskin vuodari. Tampereen lähellä ei ole peltoja, joten ei näy sirkkujakaan täällä.

Keltasirkku

Sirkkuja kiikaroidessani paikalle sattui paikallinen biologian opettaja, jonka kanssa heitäydyimme juttusille. Juttutuokin päätteeksi saimme parit retkivinkit paikallisista sulista koskista. Otimme vinkeistä saman tien vaarin ja läksimme sukset kainalossa metsään kohti koskea.

Eteneminen kosken varrella oli huomattavasti vaikeampaa kuin olimme kaavailleet, joten luovutimme melko pian.

Kävimme vielä tarkastamassa saman kosken virtapaikan autotieltä käsin. Se oli ehkä vuoden paras idea, sillä samalla seisomalta napsahti kaksi elistä: koskikara ja saukko!

Koskikara istuskeli tyypilliseen tapaansa kosken kivellä. Lähdin hakemaan kameraa autosta. Arvata saattaa, mitä lintu päätti tehdä samaan aikaan...

-1 koskikara

Koskikara oli kuitenkin jo kaukainen muisto kun kauempana koskella tassutteli kaksi saukkoa. Juuri olin aiemmin harmitellut siskolle, että en ole moisia koskaan nähnyt.

Saukkojen jäämarssi

Oli kyllä kerrassaan mukava havis!

Saukkobongari mielissään.

Näin viikonlopun aikana vielä vuoden ensimmäisen fasaanin ja paluumatkalla bussin ikkunasta ylösalaisin lentävän korpin. Veikeä näky sekin.

Vuodari tili siis ropisi mukavasti ja pari elistäkin kilahti tilille. (vaikken nisäkkäitä tavallaan laskekaan) Kelit oli aivan mahtavat ja muutenkin oli hirvittävän mukavaa. Ainoa harmi oli, että heti kotiinpalattuani sain siskolta puhelun, että Karstulassa leimuaa suuremmat revontulet mitä hän on koskaan nähnyt. -Minulla  ne jääköön ensikertaan.

Uudet vuodarit:
26. keltasirkku
27. pikkuvarpunen
28. koskikara (elis nro. 109)
29. fasaani
30. korppi