Tammerkosken ja Pyhäjärven lintuja

Talvi piti otettaan vielä 23. - 24.3. viikonlopun Tampereella. Kevään merkkejäkin oli kyllä havaittavissa: löysin ensimmäiset pälvet Iidesjärveltä ja Pyhäjärvelle oli saapunut reilu satapäinen harmaalokkilauma ja kolme laulujoutsenta.

Viikonlopun retkistä ei oikeastaan ole sen kummempaa kerrottavaa, joten mennään näin kuvapainoitteisesti tämä päivitys.

Valotusaikaharjoittelua Koskikeskuksen takana

Tammerkosken telkkäpariskunta

Pulupotretti

pulupotretti2

Kaihosorsa aamuvarhain

Kevään ensimmäisten joukossa saapunut harmaalokki Ratinan suvannossa

Viikonloppu Karstulassa

Kyllä höpötin ihan omiani viime postauksessa kun puhuin keväästä. Talvi on vain kiristänyt otettaan sitten viime kirjoittelun ja tuntuu ettei keväästä ole vielä merkkejäkään. Aurinko on sentään paistanut paljon melkein puolen vuoden harmauden jälkeen.

Lähdin 15.3. viikonloppuna siskoni luo Karstulaan hiihtelemään ja retkeilemään. Karstula on pieni kunta, jossa lääniä riittää. Siskolla on auto, joten liikkuminen paikkoihin oli ilahduttavan helppoa.

Lauantaiaamuna emme päässeet pihaa pidemmälle kun ensimmäiset vuodarit napsahtivat tilille. Pihan ruokinnalla oli pikkuvarpusia. Niihin en jostain syystä ole Tampereen vakiretkipaikoilla törmännyt. Vähän matkan päästä löytyi myös keltasirkkuja, joista myöskin vuodari. Tampereen lähellä ei ole peltoja, joten ei näy sirkkujakaan täällä.

Keltasirkku

Sirkkuja kiikaroidessani paikalle sattui paikallinen biologian opettaja, jonka kanssa heitäydyimme juttusille. Juttutuokin päätteeksi saimme parit retkivinkit paikallisista sulista koskista. Otimme vinkeistä saman tien vaarin ja läksimme sukset kainalossa metsään kohti koskea.

Eteneminen kosken varrella oli huomattavasti vaikeampaa kuin olimme kaavailleet, joten luovutimme melko pian.

Kävimme vielä tarkastamassa saman kosken virtapaikan autotieltä käsin. Se oli ehkä vuoden paras idea, sillä samalla seisomalta napsahti kaksi elistä: koskikara ja saukko!

Koskikara istuskeli tyypilliseen tapaansa kosken kivellä. Lähdin hakemaan kameraa autosta. Arvata saattaa, mitä lintu päätti tehdä samaan aikaan...

-1 koskikara

Koskikara oli kuitenkin jo kaukainen muisto kun kauempana koskella tassutteli kaksi saukkoa. Juuri olin aiemmin harmitellut siskolle, että en ole moisia koskaan nähnyt.

Saukkojen jäämarssi

Oli kyllä kerrassaan mukava havis!

Saukkobongari mielissään.

Näin viikonlopun aikana vielä vuoden ensimmäisen fasaanin ja paluumatkalla bussin ikkunasta ylösalaisin lentävän korpin. Veikeä näky sekin.

Vuodari tili siis ropisi mukavasti ja pari elistäkin kilahti tilille. (vaikken nisäkkäitä tavallaan laskekaan) Kelit oli aivan mahtavat ja muutenkin oli hirvittävän mukavaa. Ainoa harmi oli, että heti kotiinpalattuani sain siskolta puhelun, että Karstulassa leimuaa suuremmat revontulet mitä hän on koskaan nähnyt. -Minulla  ne jääköön ensikertaan.

Uudet vuodarit:
26. keltasirkku
27. pikkuvarpunen
28. koskikara (elis nro. 109)
29. fasaani
30. korppi

Kevään ensimetrit ja ensilokit.

Talvi taittui kevääksi helmi-maaliskuun vaihteessa. Tai jos nyt ei aivan kevät niin varhaiskevät ainakin. Samaan aikaan ensimmäiset muuttolinnut, harmaalokit näyttäytyivät Tampereella.

Lauantaina 2.3. oli ensimmäinen pakkaspäivä pitkähkön lauhan jakson jälkeen. Kävin aamulla pakkasesta huolimatta etsimässä Viinikanlahdella nähtyjä lokkeja jo kolmannen kerran. Kolmas kerta toden sanoi, ja lokit löytyivät jäältä istumasta. Paikalla oli myös 17 isokoskelon porukka sekä tuttu sorsajengi. Pyhäjärven uivelo oli siirtynyt sorsien seurasta isokoskelojen porukkaan. Takaisin palatessani löysin Ratinan sillan kupeesta vuoden ensimmäisen telkkäpariskunnan.

Kamera ei ollut mukana, mutta nappasin blogin kuvitukseksi parit fiiliskuvat kännykällä.

Pakkasaamu Viinikanlahdella. Lokit löytyivät kiikareilla vastarannalta jäältä. Sorsajengi talvehtii sulassa.

Ratinan suvanto

Lauantai-iltana lähdin laivalle Tallinnaan. Ilta oli liian pimeä lintujen katseluun, joten keskityin lähinnä buffetpöytiin ja baaritiskeihin. ;) Paluumatkalla sen sijaan olosuhteet olivatkin jo paremmat, ja pääsin kiikaroimaan lokkeja suoraan ravintolan pöydästä. 

Luulin nähneeni kalalokkeja, naurulokkeja ja ilahduttavimpana yllätyksenä isolokin. Meinasi jäädä jälkiruuat syömättä innostuksen vuoksi. Aloin kuitenkin epäillä haviksiani, joten päätin jättää ne kirjaamatta. Isolokki havainto osoittautui täysin vääräksi tutkittuani lintukirjaa tarkemmin. Tulipahan taas todistetuksi lokkien määrittämisen vaikeus. (kun on niitä eri pukuja ja ikiä ja ja...) Isolokki olisi kyllä mukava nähdä, se on jostain syystä kiehtovan näköinen lintu.

Lokkibongailu jatkui Helsingin satamaan saakka, jossa olikin paljon harmaalokkeja lennossa. Harmaalokkien seasta löytyi kaksi selkälokkia, joista vuosipinnat.

Vuosipinnalista karttui viikonloppuna siis seuraavasti:

23. Telkkä

24. Harmaalokki

25. Selkälokki