Intoa Suomenlinnassa

Joskus vähän harmittaa, että ei voi aina olla aloitteleva luontoharrastaja. Alussa kaikki oli ihmeellisempää ja yllätyksiä tuli eteen huomattavasti useammin kun tietoa ja taitoa oli niin vähän. Onneksi se ihmeellisyys ja into sitten kuitenkin aina löytyy, kun vähän kaivaa. Nimim. tuntikausia naapuripuiston lokkeja tuijotellut.

Keväällä 2012 kävin elämäni ensimmäisen kerran Suomenlinnassa. Päivä taisi olla 15.5. Kyse oli työhöni liittyvästä opintomatkasta, mutta jo laivassa tajusin, että tulisin olemaan huomattavasti enemmän kiinnostunut saaren luonnosta kuin iltapäivän luennoista. Kahvi- ja lounastauolla pusikoissa ja rannalla hypittyäni lupasin itselleni, että en enää koskaan jätä kiikaria kotiin!

Päivän virallisen osuuden jälkeen jäin kiertelemään saarta ja sen kallioita ja voi mitä kaikkea uutta ja jännää se tarjoilikaan sisämaan asukille! Meriharakoita, selkälokkeja, haahkoja, valkoposkihanhia, kanadanhanhia, kyhmyjoutsenia ja pulahtipas kauempana ulapalla merimetsokin. Olin sen verran innoissani, että onnistuin huomaamattani repimään uusien työhousujeni takapuolen riekaleiksi rantakallion kiviin. Tämän huomasin vasta huomattavasti myöhemmin käveltyäni Helsingin keskustan läpi alushousut vilkkuen.

Laukussa kiikkuin jälleen tuo työpaikan digikamera. Räps räps!

Kyhmyjoutsen,  Cygnus olor

Ujo meriharakka, Haematopus ostralegus - Tätä jahdatessani olin vahingossa hyppinyt kamera silmillä sotilasalueella keskelle kylttejä, jotka kertoivat pääsyn olevan ankarasti kielletty. Hups.

Vino horisontti ja haahkoja, meriharakoita ja valkoposkihanhia paistattelemassa päivää

Hautova kalalokki ja viturallaan oleva väritasapaino, Larus canus

Selkälokki (värimuoto fuscus?) Larus fuscus

Näitä valkoposkihanhikavereita saari oli aivan täpötäynnä. Branta leucopsis (ja minä onnistun nappaamaan niistä kuvia vain vinolla horisontilla)

Merimetso kalasteli utuisena kauempana merellä. Phalacrocorax carbo

Tuo mainio päivä lämmittää mieltä vielä näin elokuun lopullakin! Meri taisi samalla viedä sydämeni.