Taviokuurnia kuvaamassa

Tämä on siitä erikoinen tarina taviokuurnien kuvaamisesta, että siinä ei esiinny ensimmäistäkään taviokuurnaa.

Sunnuntaiaamuna 4.11. otin linja-auton alle ja suhautin Kaukajärvelle Haiharan puistikoihin etsimään suurella vaelluksella olevia tilhiä ja taviokuurnia. Taviokuurnien massavaellusta hehkutettiin kovasti eri blogeissa ja foorumeilla, joten kyllähän minäkin niitä löytäisin.

Haiharassa oli kuitenkin melko hiljaista. Tunninkaan kiertelyn jälkeen eteen ei ollut sattunut sini- ja talitiaista kummempaa, kunnes löysin erään talon takaa puistosta lintujen ruokintapaikan! Keskusta-asujalle ruokintapaikat ovat luksusta. Puusta roikkuvalla laudalla kävi kova vilske. Maassa ruokaili orava ja tiaiset, varpuset ja pikkuvarpuset pörräsivät ympäriinsä. Jäin muutaman metrin päähän katselemaan touhua ja aloin viritellä kameraa. En ehtinyt kuin kaksi hätäistä räpsyä ottaa, kun ovesta tuli vanha mies huutamaan minulle: "HÄIVY!"

Selvä sitten.

Pikkuvarpusia maassa aterioimassa

Orava seuranaan

Hetken kiertelyä jatkettuani kuulin läheltäni tutun sirkutuksen. Takiaisista löytyi yksi korea ruokaileva tikli. Nappasin ensin hätäisen kuvan, jonka jälkeen aloin miettiä kuinka saisin paremman.

Ensikuva tiklistä.

Ajattelin, että jos pääsisin kiertämään muutaman metrin takiaispuskan toiselle puolelle, saisin valon hyvään asentoon ja tiklin taustaksi Haiharan kartanon tallirakennuksen seinän. Aloin hiippailla ja pääsinkin aivan loistavaan asemiin. Sain tarkennettua takiaisen oksalla istuvan linnun ja talli sumeni hienosti taustalle. Painon nappia ja suljin räpsähti.

Kuvittele tähän oksalle 1 kpl tiklejä.

Jotenkin se keksi, tietenkin, lähteä muille maille juuri kriittisellä hetkellä. Oih ja voih. Tätähän tämä on. Tyhjin käsin talsin takaisin bussipysäkille ja takaisin kohti kotia. Matkalla ihmettelin lähiöiden rangoiksi kaluttuja pihlajia. On kyllä marjalinnuilla ollut hyvä ruokahalu.

Seuraavan viikon sunnuntaina päätin jatkaa Iidesjärvitaukoani ja lähtä tarkastamaan läheisen Kalevankankaan hautausmaan taviokuurnatilannetta. Tiiran mukaan kuurnia oli alueella lennellyt edellisenä päivänä vielä kovastikin.

Hetken kalmankaupungissa talsittuani eteeni pyrähti ilahduttava yllätys: 3 leikkisää hippiäistä! Ei mitenkään kummallinen havis, mutta minulle elis nro 98! (näin helppoa se on harrastuksen alkumetreillä!) Hippiäiset kiilasivat suoraan lempparilintu-listalleni, niin mainioita ne olivat. Leikkisät linnut uskalsivat tulle melko lähellekkin. Aloin kaivaa kameraani repusta. Tottakai ne lensivät pois. Hetken putkeni kanssa heiluttuani tulos ei ollut kummoinen. Tai oikeastaan minkäänlainen. 

Kuvan saaminen ei ollut se tärkein asia eikä tavoite. Kuva otetaan jos saadaan. Mukava havis!

Lähtiessäni hautuusmaalta kohti Pily:n lintulehtikirpparia, törmäsin melkoiseen yllätykseen. Suuressa sembramännyssä raakkui pari varista ja puuta kiikaroi toinen lintuharrastaja. "Huuhkaja!" -hihkaisi harrastaja. Sain lainata harrastajan kiikareita ja siellähän se oksiston suojissa kökötti. En nähnyt linnusta kuin selän, mutta kyllä sekin riitti. Elis nro. 99! Kyllä siinä kuurnat unohtu.

Kirjoittelen tätä perjantai-iltana 16.11. Työkaverini lähetti minulle pari tuntia sitten tekstarin, että hänen miehensä oli nähnyt Teiskossa koskikaroja. Retkeilyä harrastava siskoni autoineen on kylässä, joten huomisaamun retkikohteesta ei ole epäilystäkään. Toivon, luulen ja epäilen satasen tulevan vihdoin täyteen huomenna. :)