Lintulapset liikenteessä

Olen päässyt tänä kesänä näkemään hämmentävän paljon lintupoikueita - ja hyvä niin! Luontoharrastus on upeimmillaan, kun pääsee todistamaan onnistuneita pesintöjä ja uusien lintusukupolvien syntyä. Lajitkin ovat olleet oikein mukavia: kaakkuri, härkälintu, nokikana ja ristisorsa, muiden muassa.

Ilahduttavin tapaus oli Nekalan Pahalammen härkälintujen pesintä, joka oli epäonnistunut edellisenä vuotena. Sama pari otti kuitenkin uusinnan tänä vuonna, ja vaikka pesämätäs oli aivan rannan tuntumassa lenkkipolun varrella, tällä kertaa onnisti! Paikalliset lintuharrastajat kävivät viemässä paikalle pesinnästä kertovia kylttejä, joissa ohikulkijoita pyydettiin pysymään pois rannasta. Poikasia kuoriutui lopulta kaksi.

Tämän postauksen kuvat ovat melko huonoja ja toimivat enemmänkin dokumenttina kuin valkokuvateoksina.

Pieni hauki joutui härkälinnun ruokalistalle

Vielä jonain päiväni minäkin lennän!

Sinitiaisen poikanen kerjäsi ruokaa emoltaan. Ateriaksi tarjoiltiin tuomenkehtääjäkoin toukkia.

Kaakkuriperhe.

Naurulokin perheonnea.

Nokikanan tipu ei ole aivan kauneimmasta päästä.. Jalat on kyllä valtavat, niin kuin emollaankin.

Nuori västäräkki.

Pahalammen sorsalla oli vielä ihmeen pienet poikaset.

Sorsan naapurissa asustaa telkkäpoikue. Untuvikot ovat taitavia sukeltajia jo aivan pienenä.

Juhannuksesta alkanut kesäloma kuljetti Ouluun. Siellä eteen tuli vielä mukava havis: ristisorsapari poikasineen!

 Huomenna Lappiin! Kuvia varmasti luvassa.

Laajaa kulmaa ja kesäkuvia

Valokuvausharrastus on vienyt mennessään ja kiinnostus myös muiden kuin luontokohteiden kuvaamiseen on virinnyt. Olenkin vähän suunnitellut blogin uudistusta, mutta se lienee luvassa vasta talvella.

Hankin käytetyn Canonin EF-S 10-22 mm 3.5-4.5 USM -laajakulmalinssin ja sen myötä kuvauskohteet ovat saaneet uusia ulottuvuuksia. Olen hyvin tyytyväinen hankintaan. Linssi sopii hyvin mm. tapahtumien, rakennusten ja maisemien kuvaukseen. Alla muutama kuvanäyte:

Työhommissa Laikunlavalla toukokuussa

Tammerkosken kansallismaisemaa

Kesäyö Iidesjärvellä

Kelo Suomussalmella

Suomussalmella kuvaamani kelon värittömyys ja graafisuus sai minut kokeilemaan kuvaa mustavalkoisena - värejä oli muutenkin vähän ja ne olivat vain häiriöksi. Mustavalkoisuus jäi vähän päälle ja olen nappaillut viime aikoina muutamia muitakin kuvia mustavalkoisena. Näissä kuvauskohteissa on ollut ajatuksena, että koska värejä on jo valmiiksi todella vähän, niin ne voi poistaa kokonaan.

Variksen askel

Muumio. Tuomenkehrääjäkoit asialla.

Loppuun vielä gansterirusakko ja vuodarit.

Hands up! Stop in the name of bunny Wabbit!

72. Kuikka

73. Harmaasieppo

74. Tervapääsky

75. Satakieli

76. Pajulintu

77. Räystäspääsky

78. Rantasipi

79. Hiirihaukka

80. Vihervarpunen

81. Lehtokurppa

82. Törmäpääsky

83. Tylli

84. Kaakkuri

Mesikämmenet.

Helatorstaina koitti kauan odotettu karhuretki Suomussalmen Martinselkoseen. Saavuimme isäni kanssa paikalle kolmen aikoihin ja heti, kun kupu oli ravittu, suuntasimme 21-henkisen, kansainvälisen seurueen kanssa kolmella autolla kohti metsää.

Vartin ajelun jälkeen saavuimme pelipaikalle ja aloitimme parin kilometrin patikan. Olimme varanneet itsellemme pienen kuvauskojun suolta. Samalle suolle jäi muutama muukin omiin kojuihinsa. Loppuseurue jatkoi matkaansa metsän muille kuvauspaikoille. Karhuja ei tarvinnut kauaa odotella - ensimmäinen vilahti suon reunalla jo ennen kuin ehdimme kömpiä kojuun!

Kojussa vietetyt 14 tuntia olivat upeita. Illan aikana suolle levitettyjä koiranraksuja kävi kaivelemassa  vähintäänkin 10 karhuyksilöä: emoja poikasineen sekä pari nuorta karhua. Yhden poikueen karhut olivat aivan pieniä, edellisviikolla pesästä nousseita hellyyttäviä minikarhuja ja loput 1,5-vuotiaita touhukkaita erauspentuja, jotka viettivät siis toista kesäänsä emonsa kanssa ennen omille teilleen lähtemistä. Karhujen lisäksi näimme suolla pari merikotkaa, hiirihaukka, korppeja ja tietysti raksuja kärkkyviä lokkeja.

Karhut ovat hienoja eläimiä. Niiden olemus herättää kunnioitusta, mutta samaan aikaan tekisi mieli upottaa kädet niiden turkkiin ja halata kunnolla. Erauspentujen temmellys puolestaan toi silmiin naurunkyyneleet. Yön perusteella sanoisin, että karhut ovat sosiaalisia, huolehtivia, valppaita ja välillä melko lystikkäitä. Kuvat puhukoon puolestaan:

Emo ja erauspentu

Emo ja yksi kolmesta minikarhusta

Vesi lensi ja tanner tömisi erauspentusisarusten painiessa.

Vähän läpsyn heittoa.

Pylly x2

Sisaruspotretti

Nuoret poikaset kiipesivät puuhun kuin oravat, kun suolle saapui muita karhuja.

Koju

Jos joku suunnittelee retkeä Martinselkoseen, voin todella suositella sitä! Lisäinfot osoitteestaa www.martinselkonen.fi. Loppuun vielä sukulaispoika Leon upea kuvaelma retkestäni.

Härkälintu ja toverit

Kävin tänään ulkoiluttamassa kameraa pikaisesti Viinikka-Nekalassa, Pahalammella ja Iidesjärvellä.

Iidesjärvellä oli paikalla tuttuja tyyppejä. Tiiroja, lokkeja, punasotkia, sorsia, silkkiuikkuja ja nokikanoja. Kökin hetken aikaa kaislikossa ja pääsin todistamaan tiirojen komeita veteen syöksyjä ja lokkien lemmen puuhia.

Pääkohteeni pikaiselle kuvareissulle oli kuitenkin Nekalan Pahalampi, jossa olin aiemmin juoksulenkillä nähnyt kaksi härkälintua. Linnut ovat ymmärtääkseni viihtyneet samalla lammella jo useampana vuonna ja ilmeisesti yritänneet pesintääkin siinä vielä onnistumatta.

Huomasin linnun heti paikalle saavuttuani. Käytin tilaisuuden hyväksi heti sen sukellettua ja juoksin leikkipuistoa reunustavaan pusikkoon makuulteen linnun pinnalle paluuta odottamaan. Räps räps.

Uusia vuodareitakin on tässä reilun viikon aikana tullut:

69. Lapasorsa

70. Härkälintu

71. Töyhtötiainen

Kevättä rinnassa Iidesjärvellä

Muistattekos kun mainitsin viime bloggauksessani lintuyhdistyksen maakuntakierroksesta, jonne olin lähdössä? Siinähän kävi sitten niin, että asetin kellon toheluuksissani pirisemään 6.15, kun bussin lähtöaika oli klo 6.00. Se siitä retkestä sitten.

Missatun bussikierroksen ja Helsinkiin suuntautuneen vappureissun jälkeen palasin lintuhommiin Tampereen Iidesjärvellä. Lähdin sunnuntaina heti aamusta tarkistamaan, kuinka pitkälle kevät on ehtinyt lähiretkikohteessani. Retki osoittautui parhaaksi pitkiin aikoihin, ja taisin viipyä reilun kilometrin rantakaistaleella yli neljä tuntia. Kuviakin syntyi paljon, joten nyt on pitkä bloggaus luvassa!

Järven itäpäässä odotti tuttu remakka, kun naurulokit pyörivät pesintäpuuhissaan. Suurin osa oli jo varannut oman mättään ja aloittanut haudontahommat. Liian lähelle pesiä tulleet varikset ja naakat saivat äkkilähdön. Osa lokeista kanneskeli vielä ruokoja pesiin.  

Itäpäästä löytyi myös punasotkia, silkkiuikkuja, nokikanoja, peippoja, tiaisia, varpusia sekä komeita saalitussyöksyjä tekeviä kalatiiroja.

Punasotkanaaras

Silkkiuikut pesänrakennuspuuhissa. Tänään löytyi kolme pesivää paria.

Uikut vahvistavat suhdettaan tanssimalla toisilleen.

Jäin tarkkailemaan silkkiuikkujen pesänrakennuspuuhia ja kevyttä tanssahtelua hieman pidemmäksi aikaa, kunnes paikalla saapui vanhempi pariskunta kysymään, että kuvaanko parhaillaan järvellä lymyilevää liejukanaa. Vastasin en, ja samantien silmä osui pusikossa puikahtelevaan punanokkaan. Liejukana ei ole mikään yleinen lintu. Niitä pesii Suomessa vain noin 100 paria ja nekin on yleensä vaikea löytää linnun piilottelevan luonteen vuoksi. Nokikanaa tiiraillessa linssin eteen uiskenteli myös piisami ja pyrähti leppälintu.

Piilotteleva liejukana 

Iidesjärven piisamit on helpoin löytää keväällä, kun pusikoissa ei vielä ole lehtiä.

Matka jatkui järven rantaa tutkaillen. Lintujen lisäksi paikalla oli runsaasti lintuharrastajia kameroineen ja kiikareineen. Löysin vedenpuhdistamon luota rauhallisen kohdan, johon ilokseni uiskenteli kauden ensimmäinen sorsapoikue. Toinen mukava vesilintukohtaaminen oli järven keskivaiheilla, kun soratiellä tallusti vastaan haapanapari.

Ohi ajanut pyöräilijäkin jäi katsomaan "jännän näköisiä sorsia". 

Kananmunankokoinen sorsapallero.

Järven keskivaiheilta löytyi myös ruokaileva räkättirastas sekä ensimmäiset kesän pikkulinnut: kirjosieppo ja haarapääsky. Haarapääskyn kuvaaminen loppui nopeasti, kun paikalle saapui vanhempi herra kameroineen ja säikäytti linnun puuhun. Äijä keskeytti kuvaushommani eikä näyttänyt olevan tästä moksiskaan.

Kesän ensimmäinen haarapääsky.

Räkättirastaan lounas

Törmäsin samaan äijään valitettavasti vielä myöhemminkin. Paluumatkalla vastaan pyrähti tikliparvi. Yritin tiklien kuvaamista viimeksi pari vuotta sitten ja nyt pääsin yrittämään uudelleen. Ryömin puun takana hitaasti vartin verran kohti takiaisen siemeniä maassa popsineita lintuja. Tuuri oli tällä kertaa mukana (hetken aikaa), kun tiklien taakse pusikkoon juoksi pari fasaania ottamaan mittaa toisistaan. Tilanne ei ehtinyt kestää kauan, kun sama äijä rynnisti paikalle säikyttäen pois sekä fasaanit että tiklit.... Kerroin miehelle omasta lähestymistavastani ja keskeytyneestä kuvaussessiosta, mutta tämä ei tuntunut olevan tästä edes pahoillaan. Tollo.

Ukot ottivat matsia pusikossa

Tikli, Suomen oma kanarialintu.

Joka tapauksessa, mukava retki - aivan kotikulmilla. Muistakaahan ottaa muut luonnossa liikkujat huomioon!

Uudet vuosipinnat:

60. Valkoposkihanhi (Helsinki)

61. Kivitasku (Helsinki)

62. Kalatiira

63. Selkälokki

64. Leppälintu

65. Liejukana

66. Haarapääsky

67. Kirjosieppo

68. Tikli