Uusi kamera ja kuvailua kotipihalla

Kesäkuussa Prisman mainoslehdessä oli niin hyvä tarjous, että se järjestelmäkamera oli vihdoin ostettava. Enhän minä niistä tiedoista mitään tajunnut, mutta työkaverin konsultaation jälkeen vakuutuimme, että ihan hyvä vehje se varmasti on. Mukaan tarttui Canon EOS 1100D tavallisella linssillä.

Kesti hetken keksiä kuinka saan otettua kuvan kamerasta... Kännykamera riensi apuun!

Automaatilla ja erilaisilla valmiilla asetuksilla on tullut vielä kuvattua. Tavoitteena on pikkuhiljaa oppia käyttämään manuaalisäätöjä, mutta hiljaa hyvä tulee.

Ensikerran kamera oli luontokuvauskäytössä anoppilan pihalla Oulun seudulla juhannuksen alla. Pihamaalla pyrähteli yksi jos toinenkin pikkulintu. Anoppi vei puuvajaan ja autotalliin katsomaan löytämiänsä pesiä. Toisessa pesässä pyrähteli harmaasieppo ja toisessa rohkea mustarastas.

Harmaasiepon munat, Muscicapa striata

Hautova mustarastas, Turdus merula

Somia olivat. En malta odottaa, että pääsen itse aikanaan muuttamaan kerrostalosta sellaiseen paikkaan, jossa voi pitää lintulautaa, linnunpönttöjä, ja että lähin luontoretki on keittiön ikkunan alla.

Intoa Suomenlinnassa

Joskus vähän harmittaa, että ei voi aina olla aloitteleva luontoharrastaja. Alussa kaikki oli ihmeellisempää ja yllätyksiä tuli eteen huomattavasti useammin kun tietoa ja taitoa oli niin vähän. Onneksi se ihmeellisyys ja into sitten kuitenkin aina löytyy, kun vähän kaivaa. Nimim. tuntikausia naapuripuiston lokkeja tuijotellut.

Keväällä 2012 kävin elämäni ensimmäisen kerran Suomenlinnassa. Päivä taisi olla 15.5. Kyse oli työhöni liittyvästä opintomatkasta, mutta jo laivassa tajusin, että tulisin olemaan huomattavasti enemmän kiinnostunut saaren luonnosta kuin iltapäivän luennoista. Kahvi- ja lounastauolla pusikoissa ja rannalla hypittyäni lupasin itselleni, että en enää koskaan jätä kiikaria kotiin!

Päivän virallisen osuuden jälkeen jäin kiertelemään saarta ja sen kallioita ja voi mitä kaikkea uutta ja jännää se tarjoilikaan sisämaan asukille! Meriharakoita, selkälokkeja, haahkoja, valkoposkihanhia, kanadanhanhia, kyhmyjoutsenia ja pulahtipas kauempana ulapalla merimetsokin. Olin sen verran innoissani, että onnistuin huomaamattani repimään uusien työhousujeni takapuolen riekaleiksi rantakallion kiviin. Tämän huomasin vasta huomattavasti myöhemmin käveltyäni Helsingin keskustan läpi alushousut vilkkuen.

Laukussa kiikkuin jälleen tuo työpaikan digikamera. Räps räps!

Kyhmyjoutsen,  Cygnus olor

Ujo meriharakka, Haematopus ostralegus - Tätä jahdatessani olin vahingossa hyppinyt kamera silmillä sotilasalueella keskelle kylttejä, jotka kertoivat pääsyn olevan ankarasti kielletty. Hups.

Vino horisontti ja haahkoja, meriharakoita ja valkoposkihanhia paistattelemassa päivää

Hautova kalalokki ja viturallaan oleva väritasapaino, Larus canus

Selkälokki (värimuoto fuscus?) Larus fuscus

Näitä valkoposkihanhikavereita saari oli aivan täpötäynnä. Branta leucopsis (ja minä onnistun nappaamaan niistä kuvia vain vinolla horisontilla)

Merimetso kalasteli utuisena kauempana merellä. Phalacrocorax carbo

Tuo mainio päivä lämmittää mieltä vielä näin elokuun lopullakin! Meri taisi samalla viedä sydämeni.

Lähtökuopissa

Linnut lennähtivät yllättäin mieleeni kesällä 2011. Yhtäkkiä lapsuudesta asti orastanut luontokiinnostus sai muodon ja opin tapoja harrastaa luontoa. Pyöräilyretket läheiselle lintutornille ja pikkulintujen ihmettely puistossa tulivat tutuiksi. Keväällä 2012 tapasin muita harrastajia ja harrastusinto vain kasvoi tietomäärän myötä.

Ajatus lintujen ja muun luonnon kuvaamisesta heräsi Karstulan kevätjäillä. Järven reunan sulaan oli kokoontunut joukko laulujoutsenia nauttimaan auringosta, joka pian muuttuikin lumipyryksi. Repussa kolisi työpaikan digikamera ja päätin ryömiä lähemmäs lintuja näpsimään kuvia. Honottava parvea oli huikeaa seurata ja muutamat kuvistakin onnistuivat varsin hyvin.  

Kuvia oli mukava räpsiä, mutta en kyllä tiennyt yhtään mitä teen. Kuvien jälkikäsittelykin Windowsin "korjaa kuvia" -toiminnolla oli aika villiä. Lopputulos kuitenkin miellytti silmääni ja kipinä oli syttynyt, vaikkei innostus vielä kunnolla herännytkään kuukausiin.

Tätä kirjoittaessani on jo elokuu 2012. Kesään on mahtunut monta mukavaa linturetkeä ja pari ihan onnistunutta valokuvaakin - enemmän tosin niitä ei  niin onnistuneita. Päivitän lähiaikoina muutaman takaumapostauksen ennen nykyhetken kuulumisia ja näkymiä.

Klik klik!